Moni tuntuu edelleen ajattelevan, että ihmisoikeusongelmia esiintyy vain kaukaisissa maissa. Todellisuudessa erilaisia – vakaviakin – ihmisoikeusongelmia on myös Suomessa.
Tässä blogikirjoituksessa käsitellään Suomessa esiintyviä ihmisoikeusongelmia ja miten yritysten tulisi ne huomioida.
Onko Suomessa ihmisoikeusriskejä?
Miia: Yllättävän usein törmään väitteeseen, jonka mukaan Suomessa ei ole vakavia ihmisoikeusriskejä vaan ne ovat globaalin etelän ongelmia. Tämä nousi esiin myös FIBSin vuoden 2025 yritysten ihmisoikeustyötä selvittäneessä raportissa, jossa korostuivat kaukaisten tuotantomaiden ihmisoikeusriskit.
Monen mielessä vakavimmat ihmisoikeusriskit liittyvätkin matalapalkkaisiin tuotantomaihin, kun taas Suomen vahvan lainsäädännön ja työehtosopimusten nähdään suojaavan meitä riittävästi ihmisoikeusriskeiltä. Lohdullinen ajatus, mutta se jättää huomiotta muun muassa työperäisen hyväksikäytön. Aihe on Suomessakin ongelma aloilla, jotka ovat usein yrityksille välttämättömiä toimintoja, kuten siivous, ravitsemuspalvelut sekä korjaus- ja huoltopalvelut.
Merja: Itselleni näistä “ei meillä Suomessa”-huomioista tulee mieleen 1990-luku, jolloin Suomessa kansallisesti alettiin vasta yleisemmin puhua ihmisoikeuksista. Yleinen näkemys tuntui tuolloin olevan, että Suomessa ei voi olla ihmisoikeusongelmia. Onhan Suomi hyvinvointivaltio ja tasa-arvonkin “mallimaa”.
Suomessa julkissektorinkin toimijat olivat aiemmin laajasti sitä mieltä, että varsinkaan vakavammat ihmisoikeusongelmat eivät koske Suomea, eivät välttämättä edes Eurooppaa, vaan todelliset ongelmat ovat Euroopan ulkopuolella. Tämä asenne näkyi selvästi esimerkiksi 2000-luvun alussa Suomessa käydyissä ihmiskaupan kriminalisointikeskusteluissa, kun suomalaiset viranomaiset kiistivät sen mahdollisuuden, että ihmiset voisivat joutua ihmiskaupan uhreiksi Suomessa.
Ääni kellossa alkoi muuttua, kun Suomen ihmisoikeustilanteesta alettiin saada lisääntyvää tutkittua tietoa ja kansainväliset ihmisoikeusvalvontaelimet nostivat enenevässä määrin esiin Suomen ihmisoikeusongelmia.
Millaisia ihmisoikeusriskejä Suomessa on?
Merja: Olen työssäni vuosien varrella kartoittanut Suomen ihmisoikeusongelmia, laajemmin myös aivan äskettäin, kun kirjoitin ihmisoikeuskeskuksen toimeksiannosta Suomea koskevan osion kansainväliseen ihmisoikeuksia käsittelevään julkaisuun “The Impact of the United Nations Human Rights Treaties on the Domestic Level” (2024).
Suomen suurimpien ihmisoikeusongelmien listalle kuuluu seuraavanlaisia kysymyksiä: syrjintä, mukaan lukien syrjintä työmarkkinoilla ihmisten erilaisten henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi (sukupuoli, etnisyys, vähemmistöasema, ikä jne.) ja yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintatapoihin juurtunut niin kutsuttu rakenteellinen syrjintä, ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö, ihmiskauppa, rasismi, vihapuhe, digitalisaation uhat ihmisoikeuksille sekä perhe- ja lähisuhdeväkivalta.
Tuore Paavo Teittisen “Pitkä vuoro – kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen”-kirja on nostanut erityisesti ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön, muun muassa ihmiskaupan ongelmat, julkisuuteen. Kirja on tärkeä muistutus siitä, kuinka ihmiset voivat joutua Suomessa vakavimpien ihmisoikeusloukkausten uhreiksi. Samalla on syytä muistaa, että Suomessa on monia muitakin, esimerkiksi edellä mainittuja ihmisoikeusongelmia.
Miia: Suomessa yrityksiä koskevista ihmisoikeusteemoista esiin nousevat usein työperäinen hyväksikäyttö ja sukupuoleen tai taustaan liittyvä syrjintä. Tyypillisimmin Suomessa työperäisen hyväksikäytön uhri on ulkomaalaistaustainen, vastikään Suomeen saapunut henkilö, ja usein tekijän tuttu tai sukulainen. Uhri saattaa olla kielitaidoton, eikä sen vuoksi tiedä eikä kykene selvittämään hänelle kuuluvia työnteon ehtoja ja oikeuksia. Tekijä käyttää tätä haavoittuvaa asemaa hyväkseen. Viime aikoina esiin on noussut myös työntekijän harhauttaminen kevytyrittäjäksi työsuhteen sijaan.
Miksi yritykset eivät aina tunnista Suomessa olevia ihmisoikeusriskejä?
Miia: Näen tähän kolme keskeistä syytä. Ensinnäkin, Suomessa on totuttu toimimaan vahvan lainsäädännön, työehtosopimusten ja valvonnan piirissä olettaen, että riskit ovat näin hallinnassa. Ihmisoikeusriskejä ei ehkä sen vuoksi aktiivisesti etsitä eikä tunnisteta Suomessa.
Toiseksi, ongelmat saattavat pysyä piilossa, esimerkiksi toimittajan alihankintana ostaman palvelun tai vuokratyövoiman kautta. Jos työ tehdään vielä tilaajan normaalin työajan tai työpaikan ulkopuolella, jää tilaajalta puuttumaan spontaani suora yhteys toimittajan työvoimaan. Tarvitaan siis muutakin kuin hyväksytty Code of Conduct.
Kolmanneksi, ihmisoikeusvastuu ei ole vielä monellakaan yrityksellä systemaattista ja täysin integroitua. Ihmisoikeusriskejä ei ehkä osata itse vielä tunnistaa, eikä liiketoimintaprosesseja ole muokattu niin, että ne tunnistaisivat ja estäisivät ihmisoikeusriskejä. Kyse on kulttuurillisesta muutoksesta, joka vie aikaa.
Merja: Itselleni yritysten asenne muistuttaa edellä kuvattuja takavuosien viranomaisasenteita. Samaan tapaan yrityksissä tänä päivänä usein ajatellaan, ettei Suomessa voi olla varsinkaan vakavia ihmisoikeusongelmia. Ajatellaan juurikin niin, että kansalliset rakenteet, muun muassa lainsäädäntö ja valvonta ovat riittäviä turvaamaan ihmisiä.
On erittäin tärkeää havahtua siihen, että Suomessa monet ihmiset kuitenkin jäävät yhteiskunnan “turvaverkon” ulkopuolelle. Työmarkkinoilla haavoittuvassa asemassa ovat esimerkiksi ulkomaalaistaustaiset työntekijät, alustatyöntekijät sekä epätyypillisissä työsuhteissa tai ei-työsuhteisesti työtä tekevät. Suomessa myös tosiasialliset keinot puuttua syrjintään ovat heikot.
Miten yritykset voivat puuttua Suomen ihmisoikeusriskeihin?
Miia: Ihmisoikeusriskien ehkäisy lähtee liikkeelle niiden tunnistamisesta, eli sisällyttämällä Suomessa olevat toiminnot ja palvelut ihmisoikeusriskien arviointiin päästään alkuun. Palveluntarjoajien osalta on tärkeää ymmärtää palveluketjun kerrokset ja mahdolliset ulkoistetut toiminnot, ja niihin linkittyvät toimialakohtaiset ihmisoikeusriskit.
Lisäksi palveluita ostavat sisäiset tahot tulisi kouluttaa, jotta heillä on riittävä ymmärrys niistä ihmisoikeusriskeistä, joita heidän ostamaansa palveluun saattaa liittyä, ja kuinka kyseisiä riskejä voi tunnistaa ja yrityksen omilla prosesseilla estää. Yhteistyö, esimerkiksi koulutukset ja yhdessä tehdyt tarkastukset ja auditit ovat tehokas tapa edistää ihmisoikeusvastuuta palveluketjussa.
Merja: Vastuullinen yritys huolehtii lähtökohtaisesti siitä, että yritystoiminta ei tuota negatiivisia vaikutuksia ihmisiin ja heikennä ihmisoikeuksia (do no harm). Yritystoiminnan ihmisoikeusvaikutuksiin vaikuttavat keskeisesti yrityksen toimiala, tuotteet ja toimintakonteksti (toimintamaa).
Siten yrityksen ihmisoikeusvastuun toteuttamiseen ja ihmisoikeusriskien hallintaan kuuluu keskeisesti myös se, että yrityksessä tunnistetaan sen toimintamaan ja -maiden keskeiset ihmisoikeusongelmat. Tässä kohtaa olennaista on muistaa, että jokaisessa maassa, myös Suomessa, on ihmisoikeusongelmia. Vastuullinen yritys katsoo aina erityisesti lähelle, jonne sillä on yleensä myös eniten vaikutusvaltaa.
Vinkkimme yrityksille Suomen ihmisoikeusriskien selvittämiseksi ja yrityksen ihmisoikeusvastuun vahvistamiseksi:
- Ota YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet ihmisoikeusvastuutyön työkaluksi
- Tee ihmisoikeuksia koskeva vaikutus- ja riskiarviointi, ja sisällytä siihen myös kotimaan toiminnot ja palvelut
- Tunnista yritystoiminnalle merkitykselliset Suomen ihmisoikeusmaariskit
- Käytä vaikutusvaltaa lähellä olevien ihmisoikeusriskien ennaltaehkäisemiseen
Mikäli yrityksessänne kaivataan apuja ihmisoikeuksien maariskien tunnistamisessa ja yrityksen ihmisoikeusvastuun toteuttamisessa, autamme mielellämme.
Miia, miia.hapuoja@bethics.fi, 050 487 2559
Merja, merja.pentikainen@opiniojuris.fi, 040 566 6695